Vieraileva valmentaja - Huippusuorittaminen ja epäonnistuminen, sattumankauppaa vai jotain muuta?

Monet meistä ovat varmasti toivoa täynnä katselleet televisiosta tai paikan päällä suomalaisten huippu-urheilijoiden edesottamuksia arvokisoissa. Kerta toisensa jälkeen joudumme pettymään, joskin muutamia valonpilkahduksiakin toki näkyy. Mistä tämä johtuu? Onko Suomella todella niin heikkotasoisia urheilijoita, että esim. yleisurheilun mm- tai olympiakisoista kotiintuomisina hyväksyttävänä tuloksena voidaan pitää yhtä mitalia ja paria ”läheltä piti” tilannetta? Ei ole.

Jos näin olisi, niin tuskinpa nämä samat urheilijat tekisivät uusia omia ennätyksiään tai muitakaan hienoja tuloksia missään muuallakaan. Fyysiset ominaisuudet ovat tietysti asia erikseen ja ne määrittävät kaikille oman parhaan mahdollisen sen hetkisen tulostason, mutta miksei tuosta omasta huipputulostasosta voida pitää kiinni, kun on se todellinen paikka näyttää ja saavuttaa mainetta ja kunniaa? Väitän, että suomalaisessa huippu-urheilussa osataan pitää huolta fyysisestä kunnosta ja että ns. ”kuntopiikki” osataan ajoittaa tärkeimmille hetkille. Fyysisten ominaisuuksien ollessa täsmälleen samalla tasolla kahdella urheilijalla, toisen epäonnistuessa ja toisen tehdessä huipputuloksen, on ainoa erottava tekijä urheilijoiden pään sisällä tapahtuvissa asioissa. Tässä monesti tuleekin se ratkaiseva ero voiton ja tappion tai onnistumisen ja epäonnistumisen välillä.

Itse olen perehtynyt eniten jääkiekkomaailmassa tapahtuviin asioihin ja siellä erityisesti jääkiekkomaalivahtien suorittamiseen. Yksi maalivahti suorittaa paineettomassa tilassa joukkueensa harjoituksissa todella hyvin ja epäonnistuu jatkuvasti otteluissa, kun taas toinen ”ei saa rantapalloakaan kiinni” harjoituksissa, mutta pelaa otteluissa jatkuvasti yli oman tasonsa. Kaikki ihmiset ovat erilaisia, yksi kestää paremmin paineita ja ei pysty aina motivoimaan itseään harjoituksiin, kun taas toinen saa itsensä paremmin motivoitua vähän merkityksettömäänpäänkin tilanteeseen, mutta ei sitten hallitse tosipaikassa ympäristön aiheuttamia paineita. (vrt. ottelu ja harjoitus).

Harjoittelun motivaation pitäisi tulla jokaiselta huippu-urheilijaksi tahtovalta itsestään, joten ei siitä sen enempää, mutta miten jokainen urheilija saisi niissä tärkeimmissä paikoissa itsestään parhaan mahdollisen irti ja mikä todella estää huippusuorittamisen?

Suorituskykyyn vaikuttavat olennaisesti paineet, eli stressi ja sen sietokyky. Tilanteet urheilussa muuttuvat jatkuvasti ja muutokset taas aiheuttavat stressiä. Esimerkiksi valmentajat, joukkuetoverit, tyttöystävä/vaimo, perhe, katsojat ja media aiheuttavat yhdessä tai erikseen jo niin monta päivittäistä stressaavaa tilannetta, että epäonnistumisen todennäköisyys suorituksessa kasvaa varmasti. Toisilla se kasvaa enemmän, toisilla vähemmän, riippuen vain ja ainoastaan urheilijoiden stressinsietokyvystä. Stressiä ja muutoksia tulee, se on väistämätöntä, mutta niiden hallintaan voidaan vaikuttaa merkittävästi. Loppujen lopuksi mikään asia henkisellä puolella ei siis todellisuudessa estä huippusuorittamista, kaikki on kiinni oman mielen hallinnasta.

Jääkiekon puolella etenkin maalivahtien kanssa tekemisissä ollessa nämä asiat tulevat jatkuvasti vastaan. Virheisiin ei yksinkertaisesti ole varaa, ne näkyvät heti tulostaululla ja syyttävä sormi kääntyy välittömästi sinne maalipuiden välin suuntaan, joten suorittaminen täytyy saada pidettyä korkealla tasolla kaikista paineista huolimatta ottelun jokaisena hetkenä. Keskittyminen saattaa alkaa harhailla ja ajatukset liikkua sen hetken kannalta epäolennaisissa asioissa, kuten valmentajan tulevissa kommenteissa tai median ryöpytyksessä. Ehkäpä yksinkertaisin ja pelkistetyin lausahdus tämän kaiken avuksi on: ”Elä hetkessä”, eli paljon siellä sun täällä kuultava ”Carpe diem”.

Suorittamisen aikana siis kaikki keskittyminen on oltava vain ja ainoastaan siinä suorituksessa ja siinä sekunnissa. Kaikki epäolennainen on suljettava pois mielestä, koska ne ovat asioita joihin urheilijat eivät voi vaikuttaa. Miksi miettiä esim. tulevaa mielipidekirjoituksen arvostelua, kun voit keskittyä tekemään parhaasi siinä arvosteltavassa kirjoituksessa juuri nyt? Ainut asia mitä urheilijat voivat sillä suorituksen hetkellään tehdä joukkueensa, oman menestyksensä ja itsensä eteen on keskittyä itse suoritukseen, jotta saisivat tehtyä sen asian parhaalla mahdollisella tavalla nykytilanteeseensa nähden. Vasta suorituksen jälkeen on aika ryhtyä analysoimaan tuloksia ja tilannetta.

Fyysisen suorituskyvyn rajojen yli pääsemistä emme voi vaatia yhdeltäkään urheilijalta, mutta mikäli urheilija on täysin terve ja täysissä voimissaan, on enemmän kuin oikeutettua vaatia tätä antamaan kaikkensa jokaisessa suorituksessaan ja keskittymään tekemäänsä asiaan parhaalla mahdollisella tavalla. Urheilusuorituksen tulos on sitten fyysisten ominaisuuksien ja henkisten voimavarojen tulo. Jos urheilija ei pysty ratkaisevalla hetkellä parhaaseen mahdolliseen suoritukseensa, niin suorituksen jälkeen on aika katsoa peiliin ja miettiä valmistautuiko oikein suoritukseensa fyysisesti ja henkisesti vaiko ei. Vain ja ainoastaan vastauksen ollessa ei, on kritiikki urheilijaa ja valmentajaa kohtaan täysin oikeutettua.

Katsokaamme kaikki siis ensi kerralla televisiosta tai paikan päältä urheilusuorituksia hieman uudesta näkökulmasta. Nähdään ne kaikki taustalla olevat tekijät vaikuttamassa: valmentajan luottamus, viime yönä valvottanut lapsi, rakko kantapäässä ja vaikka kadonnut itseluottamus. Ota sekunti tai kaksi itsellesi aikaa ennen arvosteluasi ja mieti, että miksi tuo urheilija epäonnistui tai onnistui.

Tai sitten teemme kuten aina tähänkin asti. Kritisoimme minkä ehdimme, luulemme tietävämme jotain, ”puukotamme selkään” ja emme edes kiinnostu tietämään asioiden todellista laitaa. Se on maailman helpon asia tehdä, totuuden etsiminen ja rakentavan palautteen antamisen taito onkin sitten asia erikseen…

Terveisin,

Tapio Kotola
Vaasan Sportin A-nuorten mv-valmentaja